1. Ruuasta, rakkaudesta ja rakkaudesta ruokaan

Minulle on kertynyt kiloja. Liikaa. Parikymmentä. Hän huomauttelee siitä minulle. He huomauttelevat siitä minulle. Katso, sinun vatsasi voi jäädä jo sängyn ja minun väliin. Naurat minulle. Minä puristan itseäni. Olen tarpeeksi suuri lämmittämään itseäni. Minä en käy vaa’alla. Se sattuu liikaa. Minä syön tai olen syömättä. Silti minä vain kasvan. Laajenen. Voiko itseensä hukkua? Minä hukun ja sinä naurat.
   Aamuisin minä olen kaunis. Olen pieni ja sileä. Herra Uni on silittänyt pahan maailman ja kalorit minusta pois. Herra Uni rakastaa minua ja minä rakastan häntä. Me olemme paljon yhdessä. Olisimme enemmänkin ellei Maailma kaipaisi minua. Minun on toisinaan noustava ja kohdattava elämä pehmoisen linnakkeeni ulkopuolella. En oikein pidä siitä. En tosin pidä oikein mistään. Pidän aamuista, aamukahvista ja Sinusta. Toisinaan pidän myös pyykkien ripustamisesta ulos. Silloin kun on lämmintä. En silloin kun sataa. En pidä sateen hajusta enkä kovinkaan paljon siitä, että se tarttuu puhtaisiin pyykkeihin.
   Aamuisin minä olen ihan pikkuinen. Sinä silität minua ja sanot minua kauniiksi. Minä haluaisin ranskalaiseen tyyliin aamiaiseksi voisarven ja sellaista kahvia, jossa maitokin on keitetty. Mutta en minä uskalla syödä. Minä olen aamuisin niin kovin pieni. Sitten minä syön ja kasvan suureksi. Sinä kyselet mitä minä haluan tänään syödä ja minä sanon että ihan sama päätä sinä. Minä kun en haluaisi syödä ja silti minä vain syön. Minä syön liikaa ja kokoajan. Sinä otit vaa’asta patterit pois.
   Minä olin kaksitoista kun ensimmäisen kerran koitin laihduttaa. Katselin tyttöjenlehdistä kuvia ja juttuja jotka huusivat olet täydellinen, sinun ei tarvitse olla täydellinen. Sitten niissä oli niitä kuvia, niissä oli pieniä ihmisiä. Laitoin niitä ja hajuvesimainoksia seinälle. En laittanut leivän päälle voita. Koulussa tytöt tökkivät vatsaani ja kysyivät olenko raskaana. Minulle naurettiin. Minua ei naurattanut. Liikuntatunnilla hiihdin kymmenen kilometriä kun muut tytöt karkasivat hampurilaisille. Katselin netistä juttuja, joissa neuvottiin, miten välttää syömistä. Ruoka on paha, ruoka on demoni. Tee itsellesi jalkakylpy ja lakkaa kyntesi jos mielesi tekee ruokaa. Älä syö, olet inhottava läski. Läskit ovat heikkoja, sinä olet vahva. Olet kaunis, laiha ja vahva. Äiti halusi ostaa minulle vaatteita aikuisten osastolta. Minä en halunnut. Minua ällötti kun rintani alkoivat kasvaa. En suostunut pitämään rintaliivejä. En halunnut kasvaa aikuiseksi. Syö että kasvat. En syönyt. Housut eivät mahtuneet pyllyn kohdalta jalkaan.
   Pikkuhiljaa kasvoin pienemmäksi. Olin pieni ja kaunis. Minua sanottiin kauniiksi, täydelliseksi. Jotkut itkivät. Olin niin kaunis. Minulla oli paljon koruja ja korkokenkiä. Minulla oli pitkä tukka, punainen sellainen. Olin sinun punatukkainen. Minä kävelin pitkin käytäviä ja minut tunnistettiin korkokenkien kopinasta. Minä leikin ja nauroin ja olin ihan pikkuinen.
   Nyt minä olen iso. Muodokas, jotkut sanovat. Laitan salaa patterit vaakaan. Minulla oli eilen kaunis vaaleanpunainen mekko. Äiti sanoi että olisi pitänyt laittaa korsetti alle. Käyn vaa’alla ja menen nukkumaan. Herra Uni, tee minusta pieni ja kaunis.